torstai 18. syyskuuta 2014

Kuvasaastetta

Niin se kesä taas meni ja aktiivisesti piti blogia päivittää... Toisin kävi!

Noh otetaan vähän kauden loppuun kuvasaastetta.

Aikaisemmin kesällä otettu kuva. Isompi orapihlaja mikä on aikaisemminkin näkynyt blogissa. Kasvaa tosi hitaasti. Hitaasti hyvä tulee. 


Tänä vuonna kerätty tuomi(Prunus padus). Lonkerojuuri. Keväällä 2015 edessä tiukkoja leikkausoperaatioita. 


Vuorijalava (Ulmus glabra)
 Vuorijalavan jonka ostin tänä vuonna. Kerättiin keskellä kasvukautta maasta ja leikattiin kaikki oksat pois. Ei näyttänyt olevan moksiskaan nostosta. Keväällä 2015 suorat oksat leikataan pois ja aletaan rakentamaan oksistoa. Mutta siitä lisää sitten seuraavana vuonna.











Sitten niitä siemeniä mitä päivittelin aikaisemmin keväällä. Hyvin meni kesä kunhan piti taimet isomman puun varjossa. 
Mongolianvaahtera(Acer Ginnala)

Lisää Mongolianvaahteraa. 2-4 vuotiaita kasvamassa paksuutta maassa. 

Vuorijalava (Ulmus glabra). Päivän vinkki: Vuorijalava ei kuki kuin joka 2-3 vuosi eli jos vuorijalavaa haluaa kasvattaa siemenestä kannattaa olla keväällä tarkkana. 

Lehmuksia. Todennäköisesti puostolehmusta (Tilia x vulgaris)

Katsotaan jos saadaan vielä tänä syksynä kuvia syysväreistä. Mongolianvaahterat lehdet ainakin ovat tosi nuhjuisen. Johtuisikohan ylikuumista kesäpäivistä. Niistä tuskin väri-ilo hirveästi irtoaa tänä vuonna :(.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Idätyksiä osa 1

Tervehdys kevääseen!

Pari sanaa siementen idättämisestä näin kevään kunniaksi.

Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt enemmän tai vähemmän idätellä Mongolianvaahteran siemeniä. Laiska mies kun olen niin mahdollisimman helppoa tapa on ollut hakusessa.
Viimeiset kaksi kasvukautta olen käyttänyt menetelmää jossa syksyn tullen siemenet kerätään ja ennen lumen tuoloa siemenet kylvetään suoraa haluttuun kasvupaikkaan. Tätä menetelmää käyttäen tietysti säästytään kylmäkäsittelyn vaivalta ja aluksi toivoin, että keväällä kastelun hoitaisi äitiluonto, koska itäähän normaalin vaahteran siemen luonnossa helposti!

Toisin kuitenkin on käynyt. Useista sadoista kylvetyistä siemenistä noin 20-30 itää ja suurin syy tähän varmastikkin on keväällä riittävän kosteuden puute. Minun tilanne kun on sellainen, että en joka viikko pääse kyvöksiä hoitamaan ja kosteustilannetta pitäisi päästä tarkistamaan joka päivä.

Siementen(Mongolianvaahteran) talviseäilytys kuivassa näyttää tuhoavan täysin itämiskyvyn, vaikka siemenet lioittaisi ja antaisi usean kuukauden kylmäkäsittelyn.
Olen myös yrittänyt idättää muita vaahteralajeja(ostettu ulkomailta ja suomesta) mutta näissä myös itämiskyky samoilla vippaskonsteilla on ollut niinkin huima kuin 0%.

Tämän vuoden kokeilun perusteella suurin syy näyttää olevan se, että jos vaahteransiementä(Acer ginnala, A. palmatum, A buergerianum on ainakin kokeiltu) ei ala "idättämään" heti keräämisestä, itämisprosetti tuhoutuu täysin.

Muutama vuosi sitten näin Youtubessa videon jossa suositeltiin Japaninvaahteran siementen idättämistä niin, että heti kun siemen syksyllä kerätään, se laitetaan muovipussiin, suuihkaus vettä perään ja pussi jääkaappiin häpeämään.

Siispä viimesyksynä keräsin nipun siemeniä(noin 50 kappaletta) sekoitin siemenet pieneen määrään kookoskuitua ja vähän vettä sekaan ja jääkaappiin häpeämään.
Käytin kookoskuitua sen takia, että se ei lähde homehtumaan vaikka olisi kokoajan kostea(toisin kuin multa).

Lopputulos oli seuraava: Noin 20 siementä on jo itänyt jääkaapissa ollessaan, ilman kunnollista lämpötilaa, valoa ja veikkaan, että lisää alkuja saadaan nyt kun siement on kylvetty ja siirretty ulos(lasitettu parveke jossa ei lämpötila ei pääse laskemaan 0 alapuolelle) odottamaan, toivonmukaan seuraavalla viikolla lämpiävää ilmaa.

Eli jos Mongolianvaahteran idättäminen maistuu, kannattaa siemenet syksyllä siirtää muiden syötävien herkkujen sekaan talveksi jääkaappiin.

Päivitetään tilanne muutaman viikon päästä kun ilmat ovat lämmenneet ja katsotaan kuinka hyvin siemenet itävät.




tiistai 29. toukokuuta 2012

Campestreja

 Acer campestre, Niverävaahtera.
Ensimmäinen onkin vanha tuttu.
Kaksi jälkimmäistä on yhden kuolleen isomman campestren juuria. Melko pieniä ja näin "itsekseen" ei häävejä. Jonkinlaista kivelle virittelyä voisi näillä harrastaa... ehkä sitten seuraavana keväänä.



Sitten yksi sellainen mitä en ole vielä koskaan näyttänyt. Kyseessä siis Aitaorapihlaja. Crataegus grayana. Puu on kerätty varmaan 5 vuotta sitten. Ensimmäiset kolme vuotta se keräili lähinnä voimia. Ensimmäisestä vuodesta muistan se, että ensimmäiset nuput ilmestyivät puuhun vasta kesän loppu puolella ja eivät kasvaneet muutamaa lehteä enempää.

Viime vuonna se sitten vihdoin ja viimein päätti kasvaa oikein kunnolla. Nyt kasvu näyttää olevan vihdoin sellaista kun sen pitää olla ja uskalsin langoittaa puun.
Puu on varmaan lähemmäs 70cm korkea ja tyvi on 10-15 cm leveä. Eli melko kookas puu!

Jotain hyvin pientä kaivertamista täytyy harrastaa mutta yritän olla revittelemättä tämän kanssa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kevään kuvapäivityksiä

Moi!

Kevät rupeaa taittumaan kesäksi. Muutama kuva sen kunniaksi!

Lehtikuusi on ehdottomasti parhaimmillaan keväällä.
Pysyin sanojeni takana ja poistin oikealta puolelta kaksi oksaa mitkä selkeyttivät huomattavasti puuta. Nyt vaan sitä oksienhaaroitusta lisää!



Koristeomenapuu
 Aikasemmin jo tutuksi tullut Japaninruusukvitteni. Kolmessa oksassa oli kukkanuppuja, joten tänä vuonna päästään sitäkin herkkua maistamaan!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Vanha tuttu

Mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala). Tämä on yksi harvoista ensimmäisistä ulkopuista mikä on vielä kuvioissa mukana! Ostettu 2005 ja ellen väärin muista minun oli tarkoitus kasvattaa lisää paksuutta tuohon suoraan kohtaan, mikä näkyy ensimmäisessä kuvassa. Onneksi jossain vaiheessa heräsin todellisuuteen ja poistin suoran osuuden kokonaan.
Nyt se sitten löysi tiensä bonsairuukkuun ja sai vähän alumiinilankaa oksiinsa.






sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Lehtikuusi

Lehtikuusi(Larix) mikä oli tarkoitus keväällä uudelleenistuttaa ihan viralliseen bonsairuukkuun, mutta ajattelin antaa puun vielä huilia yhden kesän. Muutenkin minulla tuntuu olevan jonkinlainen "uudelleenruukutus" fetissi. Turhan usein tulee uudelleenruukutettua puita vaikka mitään oikeaa tarvetta ei sille ole. Turha juurien räplääminen tietysti on todella haitallista puulle.

 Ihan perus leikkaamista kesän aikana harrastetaan, että saadaan oksat haaroittumaan. Täytyy hiukan vähentää puusta oksia. Jotenkin puu on nyt liian sekava ja täyden tuntuinen. Mielestäni ei bonsai henkinen ollenkaan. Näinhän ne sanoo, että Less is more!
a

tiistai 8. toukokuuta 2012

Joku?

Mysteerikasvi jonka olen ilmeisesti hankkinut jo 2007... ja neljän kasvukauden aikana puu ei ole muuttunut yhtään! Oiva esimerkki miten puu ruukussa pystyy junnaamaan pitkiäkin aikoja paikallaan. Parin vuoden ajan olin heittämässä kyseistä otusta pois ja se oli suhteellisen pienessä ruukussa, ilman minkäänlaista hoitoa sen pari vuotta joten ihme jos ei puu ole jaksanut kasvaa.
Nyt keväällä sitten puitani läpikäydessä totesin rungon olevan melko mielenkiintoinen ja nyt se on päässyt vihdoin hellään ja tarkkaan hoitoon. Katsotaan jos sattuisi tänä vuonna kukkimaan.

 Ellen ihan väärin muista, tämä on jonkun sortin Weigela, ainakin kaarna viittaa siihen.